keskiviikko 28. joulukuuta 2011

lomatunnelmissa

Vuoden viimeiset terveiset tämän blogin puolelta! Joulukuu on ollut minulle todella kiireistä aikaa mikä on näkynyt myös täällä blogin puolella. Olen touhunnut kaikenlaista cheerleadingiin liittyvää ja vähän muutakin aamusta iltaan, jotta voin hyvillä mielin sulkea tietokoneen kuukaudeksi. 

Olen siis lähdössä lomalle, enkä aio käydä sähköpostissa tai facebookissa, tai avata puhelinta kertaakaan kuukauteen. Palaan tänne blogin puolelle myös sitten helmikuussa. Silloin minulla pitäisikin olla jo kerrottavaa blogin alkuperäiseen aiheeseen eli Venukseen liittyen!

Tulevalle joukkueelleni terveiset jo etukäteen. Odotan innolla ekoja yhteisiä treenejä, sekä koko ensi vuotta!

Adios!

torstai 8. joulukuuta 2011

Ensi vuonna tähän aikaan…

 
Onpa ollut henkisesti helppo syksy kun ei ole tarvinnut stressata kisoista! Vaikka tasainenkin meno on joskus mukavaa, niin ei tällaiseen haluaisi tottua. Kaipaan takaisin kisatunnelmaan…

SM-kisat. – koko vuoden työ kahdessa ja puolessa minuutissa.  Kun muut kasaavat kisakamppeita, laittavat kampauksia ja meikkejä ja tekevät viimeistä psyykkistä valmistautumista viikonlopun koitokseen, on minulla ajatukset jo vuoden päässä. Silloin aion olla joukkueeni kanssa tekemässä samoja valmisteluja, varmempana ja valmiimpana kuin koskaan.

Vaikka jännitys kuuluu sekä urheilijan, että valmentajan kisaviikkoon, on valmentajan näkökulmasta kisatapahtuma aivan erilainen kuin urheilijan. Kisaviikonloppuun mahtuu paljon ja pelkkä kisojen ajattelu saa perhoset lentelemään vatsassa. Hetket juuri ennen kisasuoritusta ja kisasuorituksen aika ovat pahimpia. Muutamaan minuuttiin mahtuu enemmän jännitystä kuin ihmiskeho on tarkoitettu kestämään.

Se tunne, kun joukkue odottaa verhon takana omaa suoritustaan ja valmentajana tajuaa että ei voi enää vaikuttaa mihinkään on sanoin kuvailematon. Olo on tyhjä, kuin aivoissa ei olisi mitään toimintaa. Jopa kisamatolle meno olisi helpompaa. Silloin voisi keskittyä ohjelman suorittamiseen ja siihen että antaa kaikkensa, mutta valmentajan työ kisasuorituksen onnistumisen eteen on jo tehty.

Joukkue kutsutaan lavalle ja valmentajat siirtyvät seuraamaan suoritusta sivusta.  Jännitys on niin suurta, että hengitys muuttuu olemattoman pinnalliseksi. Sydän yrittää pitää riittävästi verta aivoissa pomppimalla kurkussa asti. Tärisyttää. Kaksi ja puoli minuuttia kuluvat. Kisasuoritus on ohi. Joukkueen poistuessa lavalta valmentaja kokoaa itsensä taas valmentajaksi.

Koko vuoden työn tulos on kannettu kisamatolle. Ensi joulukuussa kun joukkueeni kävelee kisamatolta pois haluan olla varma, että en olisi voinut tehdä vuoden työtä parmmin.

Valmistautumista ensi vuoteen


Jännittää ajatella ensi vuotta. Elämäni tulee olemaan cheerleadingia aamusta iltaan. Päivätyökseni pyöritän seuramme asioita, harrastuksenani taas valmennan Venusta ja luottamustoimena olen mukana liiton hallituksessa. Jotkut ovatkin kyselleet, että luulenko kyllästyväni lajiin. Aika näyttää, mutta vastaukseksi kysymykseen: Luulen että en kyllästy!

Marraskuun loppu ja joulukuun alku ovat olleet hyvää harjoittelua ensi vuotta varten, vaikka valmentamassa en olekaan käynyt. Päiväni ovat kuluneet Venuksen vuosisuunnitelmaa ja koreografiaa kasaten, seuran loppuvuoden ja alkuvuoden asioita järjestellen, sekä tutustuen liiton hallituksen  toimintaan. Ja onhan siinä ohessa käyty vielä harrastamassa asiakaspalvelua tämän hetkisellä työmaalla.   

Olen lähdössä tammikuuksi jonnekin päin Bengalinlahtea makaamaan aurinkoon ja lataamaan akut täyteen. Tammikuulle se tarkoittaa ihanaa rentoutumista, mutta joulukuulle se tarkoittaa tammikuun asioiden hoitamista.

Kun tekemistä on vielä kasoittain ennen reissuun lähtöä ja tavoitteena olisi valmistella Venuksen kausi paremmin kuin koskaan ennen, tulee kaikessa tekemisessä ajateltua cheerleadingia. Unenpäästäkin saa helposti kiinni kun miettii koreografiaideoita. (Paitsi silloin kun saa huippu idean ja se pitää kirjoittaa ylös.. ja sitten siitä innostuu niin, että tekee koreografiaa vielä tunnin päästäkin…)

Nytkin pitäisi olla jo nukkumassa, sillä huomenna olisi lähtö Helsinkiin SM-kisoja katsomaan. SM-kisaviikonloppu on yksi vuoden kohokohdista vaikka vietänkin sitä tällä kertaa katsomon puolella. Pitääkin käydä ostamassa Mynthoneita mukaan että ääni kestää kannustaa!

Tsemppiä kaikille kisoihin osallistujille!