Aika on rajallista. Päivät, viikot ja kuukaudet kuluvat väistämättä ja ennen kuin huomaamme on taas syksy ja aika viedä vuoden työ kisamatolle muiden nähtäväksi. Aikaa on kuitenkin kaikilla joukkueilla saman verran. Eron onnistujien ja epäonnistujien välille tekee se miten kukin käyttää jäljellä olevan ajan.
Parhaan tuloksen saavuttamiseksi on hyvä pohtia hieman valmentajan ja urheilijoiden haasteita ja vastuualueita. On hyvä miettiä miten saavutetaan oikea määrä huippulaadukasta harjoittelua. Pohditaan ensin hieman haasteita treenimäärissä.
Joukkuetreenejä voi olla viikossa rajoitetusti johtuen siitä, että urheilijoiden elämään kuuluu myös urheilun ulkopuolisia vastuualueita. Koulu ja työt täytyy jokaisen hoitaa aikataulussa ja välillä olisi hyvä viettää vähän vapaa-aikaakin. Joukkuetreenien vähyys asettaa urheilijalle suuren vastuun omasta harjoittelusta, etenkin fyysisten ominaisuuksien kehittämisestä.
Normaalina harjoitusviikkona saavutetaan noin 9-10 tuntia yhteistä treeniaikaa. Niin vähäisillä treenitunneilla on mahdotonta saavuttaa paras kehitysnopeus niin fyysisissä ominaisuuksissa kuin tekniikoissakin sekä samalla opetella kisaohjelman koreografiaa. Hyvin suuri osa fyysisestä harjoittelusta, lihashuollosta, omien tekniikkavirheiden tunnistamisesta ja mielikuvaharjoittelusta jääkin urheilijan omalle vastuulle, omalla ajalla hoidettavaksi. Hyvä työskentely harjoituksissa vie pitkälle, mutta omalla ajalla harjoittelevat pääsevät vielä pidemmälle. Valmentajien toimiessaan tehtävässään vapaaehtoisina vähäisin ajallisin resurssein jää suuri vastuu myös oheisharjoittelun suunnittelusta urheilijalle itselleen. Urheilijan tuleekin tunnistaa tämä vastuu ja huolehtia itse omasta kehittymisestään.
Ovat valmentajan resurssit tehtäväänsä millaiset vaan, on valmentajan ehkä suurin vastuualue joukkueharjoitusten treenisisältöjen suunnittelu ja ohjaus sekä harjoittelun rytmitys. Valmentajan rooli on suunnitella vuoden harjoittelu ja ohjeistaa urheilijat toteuttamaan sitä. Optimaalisen harjoitussuunnitelman tekeminen vaatii paljon tietoa ja kokemusta. On haastavaa saada loksahtamaan kaikki palaset kohdalleen: mitä harjoitellaan, kuinka paljon, koska ja miten. Jos kaikki muu harjoitteluun liittyvä toteutuisi parhaalla mahdollisella tavalla ratkaisisi lopputuloksen valmentajan onnistuminen treenisisältöjen suunnittelussa. Vuosisuunnitelman, jakso- ja treenisuunnitelmien tekemiseen kannattaakin käyttää paljon aikaa ja pohtia valintoja tarkasti. Kun suunnittelutyön on tehnyt huolella ja parhaan osaamisensa mukaan on valmentaja kantanut vastuunsa ja voi seistä päätöstensä takana.
Pelkkä harjoitusten määrä ja sisältö eivät kuitenkaan yksinään vie urheilijaa kovinkaan pitkälle. Kun nämä tekijät on saatu kohdilleen on jäljellä vielä yksi tärkeimmistä: treenivire. Jos treenisisältö on valmentajan suurin vastuualue, kuuluu treenivire urheilijan suurimpiin vastuualueisiin. Valmentaja voi tietysti vaikuttaa myös urheilijan treenivireeseen, mutta vain epäsuorasti. Suurin työ siihen on urheilijan tehtävä itse.
Mitä treenivireellä sitten oikein tarkoitetaan? Minulle treenivire merkitsee sitä, miten urheilija on harjoituksissa läsnä, on hän sitten joukkueharjoituksissa tai tekee oheisharjoitusta. Hyvä treenivire taas tarkoittaa sitä, että urheilija on sellaisessa mielentilassa jossa hän saavuttaa parhaat tulokset. Urheilijan tulisi tunnistaa itsestään millainen on hänen optimaalinen treenivire ja pyrkiä aktiivisesti omailla toimillaan saavuttamaan se.
Huipulle pääsy vaatii treeneihin laatua ja määrää. Treenaa siis paljon, oikein ja oikeassa mielentilassa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti