Isoja päätöksiä

Olen niiiiiin innoissani lähdössä valmentamaan Venusta ensi kaudella! Minulla on ollut kova ikävä treenisaleihin!

Menneinä vuosina olen kokenut oman ihanan harrastukseni, eli valmentamisen kautta niin paljon iloa, oppimista, joukkoon kuulumisen tunnetta ja rakkautta, että monet eivät varmaankaan koe samanlaisia tunteita koko elämänsä aikana.  Mukaan on tietysti mahtunut paljon myös kyyneleitä, epäonnistumisen tunteita,  surua ja joskus jopa raivoa. Jostain syystä positiiviset tunteet ovat kuitenkin vieneet voiton, enkä mistään hinnasta vaihtaisi valmentamisen mukanaan tuomia muistoja ja kokemuksia pois! Olen valmentamisen kautta oppinut paljon sekä muista, että itsestäni. Sitä tunnetta, minkä valmentamisesta saa, ei voi korvata mikään. 

Olen käyttänyt melko lyhyestä elämästäni ison osan valmennuksen parissa. Aloitin valmentamisen Kouvola Indianseissa syksyllä 2003. Palasin silloin yhdysvalloista viettämästä vaihto-oppilasvuotta, josta osa oli myös kulunut Sun Prairie High Schoolin cheerleadingjoukkueessa. Yllättäen, vain noin kolmen vuoden harrastustaustani jälkeen hallitsinkin kilpacheerleading tiedot ja taidot paremmin kuin omat Kouvolalaiset valmentajani. Siirryinkin siis tuolloin 17-vuotiaana harrastajasta valmentajaksi, enkä ole katunut päätöstäni päivääkään! Valmennusurani siten jatkui ensin Indianseissa ja myöhemmin Jyväskylään muuton jälkeen Jaguarseissa.  Valmennettuani eri joukkueita seitsemän vuoden ajan, syksyllä 2010, olin yhden elämäni vaikeimman päätöksen edessä. Tuolloin olin polttaa itseni loppuun, kun yritin pärjätä kaikkien päällekkäin sattuneiden elämänmuutosten kanssa ja kantaa vastuun joukkueestani. Koska koin, etten voinut antaa kaikkeani joukkueeni hyväksi, päätin, etten valmenna mitään joukkuetta kaudella 2011.

Nyt vuosi tuon päätöksen jälkeen olen saanut tonneittain uutta puhtia! Oma elämäni näyttää siltä kun haluankin sen näyttävän. Minulla on sopivasti aikaa itselleni ja omille jutuilleni ja haluan takaisin rakkaan harrastukseni pariin! Tähän mennessä, yli kuukausi ennen uuden kauden alkua, olen jo tehnyt ensimmäisen version vuosisuunnitelmasta, koonnut kasapäin ideoita ensi vuoden kisaohjelmaan ja pitänyt ensimmäisen valmentajapalaverin tulevan valmennuskaverini Tarun kanssa.

Olen päättänyt olla kaudella 2012 parempi valmentaja kuin koskaan aimemmin!